Hetki ja ikuisuus. Kirjoituksia V. A. Koskenniemestä

V. A. Koskenniemi (1885–1962) piti itseään ensisijaisesti runoilijana.

Suomen kirjallisuus- ja kulttuurihistoriassa hänet tunnetaan monissa

muissakin rooleissa: lehtimiehenä, kriitikkona, esseistinä, kirjallisuus-

ja kulttuurialan järjestöjen luottamushenkilönä, kirjallisen

piirin primus motorina ja suomentajana, Turun yliopiston professorina

ja rehtorina sekä Suomen Akatemian jäsenenä. Samalla hän oli

yksi Suomen kulttuurielämän kiistellyimpiä hahmoja erityisesti Saksan

yhteyksiensä takia. Toisen maailmansodan jälkeen Koskenniemi

joutui nousevan polven kulttuurivaikuttajien hampaisiin ja hänet

julistettiin jo kuolleeksi, menneisyyden hahmoksi. Silti häneen yhä

nykyäänkin palataan eri yhteyksissä..

Teoksen otsikko Hetki ja ikuisuus viittaa siihen, että Koskenniemi

tarttui moniin ajassa liikkuviin kirjallisiin ja poliittisiin kysymyksiin

ja ilmiöihin samalla kun hän runoissaan ja aforismeissaan käsitteli

monia ikuisuuskysymyksiä. Kirjan ovat Heikki Länsisalon idean ja

osin kokoaman materiaalin pohjalta toimittaneet Jukka Parkkinen ja

H. K. Riikonen.